Humisevan Harjun alpakat

Humiseva Harju- kasvattajanimen alla toimivat Humisevan Harjun alpakat. Alpakat ovat monipuolisia hyötyeläimiä. Uskon monen pienen ja suuren tilan saavan alpakoista tulevaisuudessa hyvän elinkeinon, kunhan tietämys ja kokemukset lisääntyvät, sillä alpakoiden käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat ja alpakka on myös oiva lemmikkieläin koko perheelle sukupolveen katsomatta. Myös suomalainen alpakkakanta kehittyy jatkuvasti. Alpakan pääasiallinen hyötytarkoitus on niistä saatava villa.

Alpakan villan ominaisuudet ovat huippuluokkaa ja siitä valmistetaankin mm. ylellisiä luksustuotteita maailmalla ja kotimaassa. Lisää alpakanvillan ominaisuuksista alempana. Kysy lisää saatavilla olevasta Humisevan Harjun villasta Yhteystiedot osion kautta viestillä tai soittamalla numeroon 045 1398 374.

Alpakoista saatava ilo ei tietenkään rajoitu pelkkään kasvatustyöhön ja villatuotteisiin, sillä alpakoiden kanssa voi myös mm. nauttia retkeilystä luonnossa, viettää rentouttavaa aikaa lauman keskuudessa vaikka kahvia juoden ja aurinkoa ottaen, tai nauttia hauskanpidosta agilityradalla! Alpakka on hupaisa veikkonen, jolla on sydän paikallaan! Hyvin primitiiviset vaistot omaava alpakka on eläimenä yleensä varautunut, muttei etäinen. Alpakat ovat hyvin uteliasta ja vahvasti läsnä olevaa väkeä ja jos olet aivan hiljaa ja rauhassa, voit tuntea lämpimän puhalluksen otsallasi.

Urhea pikku Cello-alpakkamme syksyllä 2012

Alpakan villan ominaisuudet tiivistetysti:

  • Erinomainen lämmön eristyskyky (kylmällä ilmalla lämmin, ja kuumalla viileä).
  • Huomattavasti pehmeämpää, kuin perinteiset villakuidut (oikein käsitelty laadukas alpakan villa ei pistele ihoa, kuten tavallinen villa)
  • Luonnonvärejä yli 22 + sävyerot (keinovärjäys ei välttämätöntä)
  • Kevyt (soveltuu hienosti vaikkapa vauvan vaatteisiin)
  • Hylkii likaa ja kosteanakin tuntuu kuivalta (ei juurikaan tarvitse pestä, tarvittaessa kevyt käsipesu ja tuuletus riittää)
  • Ei aiheuta juurikaan allergiaa vähäisen lanoliinipitoisuutensa (villan luontainen rasva) vuoksi, joten villa ei myöskään paljoa haise, tai ole rasvaisen tuntuinen. On siis mukava käsitellä.
  • Alpakanvillassa eivät koit eivätkä pölypunkit viihdy (merkittävä valintakriteeri pölyallergiasta kärsivälle)
  • Alpakan villalle on myös ominaista sen kaunis kiilto.

Kauniisti kiiltävää alpakan villaa

Alpakat kiinnostavat ja kiehtovat monia. Halusin koota nettisivuillemme mahdollisimman paljon vastauksia usein toistuviin kysymyksiin. Lisäksi perustiedon lisäksi halusin antaa myös hieman syventävämpää tietoa, jota ei välttämättä ole tällä hetkellä kovin helppoa suomenkielisenä löytää. Olen koonnut tietoa oman kokemukseni lisäksi kasvattajakollegoiltani, sekä alan kirjallisuudesta ja ulkomaalaisilta pitkän linjan kasvattajilta. Mitään tietoa en väitä absoluuttiseksi totuudeksi. Koulukuntaeroja on alpakkamaailmassa, kuten minkä tahansa muunkin aiheen piirissä. Tästä syystä saatavilla on aina monenlaista tietoa. Jokaisen on itse oltava kriittinen saamansa tiedon suhteen ja epäillessään jotakin, on hyvä olla valmis ottamaan selvää monesta eri lähteestä. Toivon kuitenkin tiedon tarpeessa olevan löytävän sivuiltamme vastauksia ja ahaa-elämyksiä pohtimiinsa aihepiireihin. Ikimuistoisia hetkiä kaikille alpakoiden seurassa!

”Kuka sä oot, mistä sä tuut?”

Alpakat ovat lähtöisin Etelä-Amerikasta, Andien vuoristoalueilta, jossa Inka-intiaaneilla on jo tuhansia vuosia pitkä historia alpakan kumppanina. Paikallinen väestö kutsui alpakan villaa ”Andien kullaksi”, ja täysin perustellusti, sillä villatuotteet ovat olleet paikallisen väestön pääelinkeino ja taidokkaat käsityöt ovat tunnettuja ympäri maailman.

Alpakat ovat vuoristojen tasankoalueiden eläimiä, jonka vuoksi ne ovat erittäin ketteriä, sopeutuvaisia ja viihtyvät korkeilla paikoilla, ohuessa ilmanalassa. Alpakan elimistö on hyvin sopeutunut tulemaan toimeen niukalla ravinnolla ja alpakalle sanotaankin olevan haitallisempaa liikalihavuus, kuin liian niukka ravitsemus. Jotta alpakka voisi hyvin, on sitä ruokittava kuitenkin asianmukaisesti ja laadukkailla rehuilla.

Alpakassa ovat säilyneet hyvin alkukantaiset vaistot. Sitä ei ole missään vaiheessa jalostettu suoranaisesti ihmisen lemmikkieläimeksi, vaan alpakan tuhansien vuosien jalostustyö perustuu villan tuotantoon. Kotimaassaan alpakat yleensä kulkevat tiiviissä laumoissa ympäri vuoden vapaina ja 1-3-vuoden välein ne otetaan kiinni ja keritään. Suomessa alpakat keritään tavallisesti vuosittain.

Alpakka lauma, Salinas y Aguada Blancan kansallispuistossa, Perussa, vuonna 2008

Alpakka on luonnostaan arka ja hyvin paljon vaistojensa varassa elävä eläin. Se väistää ihmistä lähes poikkeuksetta ja jos alpakka ei ole tottunut käsittelyyn, se voi kokea ihmisen läheisyyden erittäin uhkaavana. Alpakat kuitenkin tottuvat melko nopeasti käsittelyyn, kun koulutus toteutetaan eläimen rajoja kunnioittaen ja ystävällisellä ja kärsivällisellä asenteella. Alpakka ei missään tapauksessa ole äkkipikaisen ihmisen eläin.

Eläimen vaistoja ei koskaan voi kitkeä pois, joten todennäköistä on että kokenutkin eläin tulee väistämään ihmisiä aina, mutta käsittelyetäisyydelle päästyään se rauhoittuu ja kulkee luontevasti ihmisen kanssa. Alpakat oppivat tuntemaan omat ihmisensä ja oppivat heidän tapansa nopeasti ja pystyvät vaistoamaan heidän tunnetilansa. Eläimet elävät tässä hetkessä, jokainen kohtaaminen voi aina olla erilainen riippuen miten ja minkälaisessa tunnetilassa ihminen lähestyy eläintä. Alpakka seuraa hyvin tarkasti ihmisten ja toisten laumatovereidensa keho- ja tunneviestintää ja ne tietävät poikkeuksetta jo saapuessasi, millä mielellä olet ja aiotko ottaa kiinni, vai kohdistatko huomiosi johonkin muuhun asiaan. Näin ne joko väistävät sinua, tai päästävät hyvinkin lähelle. Eläinten viestinnän  ja vuorovaikutuksen tulkitsemista, viestien ja käytöksen syiden ymmärtämistä,  sekä omaa keho- ja tunneviestintää voi harjoitella. Tällöin eteen avautuu täysin uusi, kiehtova maailma, johon jää koukkuun! Aihe pitää otteessaan, sillä aina riittää uutta opittavaa, eikä siinä tule koskaan täysin valmiiksi.

Opettelemalla lisäksi eläinten koulutuksen perusasiat, voit päästä hyvinkin lähelle eläimiäsi ja saavuttaa suuren luottamuksen lauman keskuudessa. Lisäksi opit paljon myös itsestäsi. Alpakka on loistava vuorovaikutustaitojen kouluttaja; olen sitä mieltä, että jos saat alpakan luottamaan täysin itseesi, olet valmis kesyttämään villihevosen!

Elekieli ja ääntely

Alpakoiden elekieli poikkeaa melko paljon tavanomaisista kotimaisista kotieläimistä. Sylkeminen on eräs huomiota herättävin elekielen muoto, joka voi paisua pelkästä uhkauksesta taisteluun. Sylkemistä tapahtuu lähinnä alpakoiden keskinäisessä kanssakäymisessä ja harvemmin ihminen omalla toiminnallaan saa alpakan sylkemään.

Koska alpakka on säilyttänyt perimässään lähes villieläimen kaltaiset saaliseläimen vietit, se pyrkii ensin karkuun ja otteeseen jouduttuaan se ennemmin lamaantuu pelätessään kiinniottajaa, ja painautuu vasten, kuin päättää puolustautua hyökkäämällä. Viimeisenä vaihtoehtona alpakka painuu makuulleen. Tämä ei siis ole hupsua alpakan vikurointia, kuten voisi helposti kuvitella, vaan makuulle meno on pelkoreaktio. Hyökkääminen ei olisi luonnonoloissa ollut järin viisasta ja karkuun rimpuilu saalistajan jo saadessa tukevan otteen kynsillään, olisi jälki ollut vielä kohtalokkaampaa. Alpakka on melko onneton puolustautumaan vihollisia vastaan, joten vihollisen saatua sen kiinni, se mahdollisuudet ovat vähissä. Alpakat ovat nopeita ja erinomaisia harhauttajia, onhan se niiden paras puolustus. Alpakan luontainen vihollinen on vuorileijona, eli puuma. Vasojen vihollisia ovat myös suuret petolinnut. Mahdollisesti tästä syystä alpakat eivät yleensä pidä päänsä yläpuolella tapahtuvasta liikehdinnästä, eivätkä päähän taputtelusta.

Alpakan sylkemistä voisi verrata hevosen potkuun tai koiran puremiseen. Eläimestä kuin eläimestä voi saada kiukkuisen ja uhkaavan vääränlaisella kohtelulla. Ylipäänsä eläimen herkkyys pitäisi aina ottaa huomioon. Ei ole tarkoituksenmukaista eläimen myöskään pelätä turhaan.

Toisinaan tiineet emät voivat olla herkempiä sylkemään puolustaessaan vatsassa olevaa vasaansa ja omaa terveyttään. Toiset yksilöt ovat myös herkempiä ihmisen tuottamalle henkiselle paineelle kuin toiset, jolloin toisten alttius puolustautumiseen on suurempi. Sairas ja kipeä eläin voi myös olla herkempi puolustautumaan, jolloin on syytä kutsua eläinlääkäri. Omia eläimiään on hyvä opetella tuntemaan ja ottaa kipuilu nopeasti huomioon, mikäli ennen rauhallinen ja ystävällinen eläin muuttuu kiukkuiseksi.

Mikäli sairaudet ja kivut on saatu poissuljettua, hyvällä ja varmalla kohtelulla tällaista häiriökäyttäytymistä voidaan kuitenkin vähentää, ja koulutustaitoinen maltillinen henkilö voi saada jo syntyneitä ongelmia kitkettyä eläimen käytöksestä. Sylkemistä tapahtuu siis vain kun eläin kokee olonsa uhatuksi, eikä ihmistä kohden sylkeminen yleisesti ole kovin tavallista. Ongelmatilanteissa kannattaa kuitenkin aina rohkeasti kysyä neuvoja!

Myös potkiminen on tyypillistä puolustautumista alpakoilla ja niiden takaosaa onkin syytä varoa, sillä potkut ovat hyvin nopeita. Potkiminen on yleisempää häiriökäyttäytymistä kuin sylkeminen. Potkiminen on myös osa alkukantaista käytöstä, sillä alpakka ilman jalkoja on kuollut alpakka. Jalkojen kosketteluun totuttaminen ja kynsien leikkuuseen opettaminen on oman kokemukseni mukaan alpakan käsittelyn haasteellisimpia tehtäviä. Eläin suojelee jalkojaan tarkkaan. Potkimisen saa myös kitkettyä pois, mutta herkkyyseroja on siinäkin suhteessa paljon. Käsittelyn tulee olla rauhallista ja varmaa, ja oikea-aikainen palkkaaminen on hyvin tärkeässä asemassa. Usein paras palkka on paineen poisto. Eläimen ohjaajan tehtävänä on aina varoittaa, mikäli alpakalla on taipumusta potkimiseen. Olemassa on myös hyvin säyseitä yksilöitä, joilla ei juuri koskaan esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ja useimmiten oriit ovat käytökseltään varmempia ja rauhallisempia. Emillä on yleensä aina enemmän menetettävää. Ne saattavat olla joko vastuussa pienestä vasasta, tai kantavat sellaista kohdussaan.

Laumasta erottuvat hyvin nopeasti ne yksilöt, jotka ovat luonteeltaan riittävän säyseitä kuljettaa erilaisiin tapahtumiin ja peräti nauttivat saamastaan huomiosta ja ihmisten tarjoamista herkuista! Eläimen omaa tilaa on hyvä silti kunnioittaa ja tapahtumavierailujen aikana eläinten olisi hyvä päästä välillä hengähtämään omaan paikkaan, jossa saavat olla hetken rauhassa ja tehdä tarpeensa.

Omasta mielestäni alpakka on ihmisille vielä mysteeri. Sen elekieli on rikas, ja sen voimakas riippuvuus laumastaan osoittaa sen olevan erittäin sosiaalinen eläin. Ihminen tulkitsee alpakan käytöksestä vain murto-osan ja loput jää pimentoon. Alpakoiden kohdalla väärinymmärryksien riski ihmisen ja eläimen välillä on erittäin suuri koska alpakka on Suomessa vielä yleisesti suhteellisen tuntematon eläin. Monet myös hankkivat eläimensä vain lyhyen kokemuksen perusteella. Toivoisinkin, että tulevaisuudessa Suomeen saataisiin alpakoiden koulutukseen ja käsittelyyn perehdyttäviä kursseja ja koulutuksia enemmän. Niitä järjestetään tällä hetkellä hyvin vähän ja kuitenkin eksoottisten ja suloisten alpakoiden suosio on kasvanut valtavasti!

Alpakat ovat niin viehättäviä ja kiehtovia eläimiä, että niihin helposti rakastuu päätä pahkaa! Suosittelen jokaisen eläimen hankintaa harkitsevan kiertelevän useilla alpakkatiloilla ja keräävän aktiivisesti tietoa eläimistä. Milloinkaan ei kannata uskoa pelkästään yhtä totuutta, vaan etsiä tietoa monelta suunnalta ja poimia sitten itselleen sopivimmat neuvot ja tiedonjyvät. Suomessa toimii parhaillaan kaksi alpakkaihmisille perustettua yhdistystä, joista kannattaa kysellä neuvoja; Suomen Alpakkakasvattajat ry ja Suomen Alpakkayhdistys.

Koska kanta on Suomessa vielä pieni, myös sukusiitoksen riski on suuri. Kannattaa perehtyä huolella eläinten sukupuihin ja harkita omat eläimet erittäin huolellisesti varsinkin, jos kasvatustyö kiinnostaa, tai sellaista edes tulevaisuudessa harkitsee. Oman lauman kokoamisessa kannattaa ehdottomasti käyttää kokeneen asiantuntijan / kasvattajan apua.

kirjoittanut: Carita Saarinen 2014