Alpakka - Miksi?

Alpakan villan ominaisuudet ja edut tiivistetysti

• Erinomainen lämmön eristyskyky (kylmällä ilmalla lämmin, ja kuumalla viileä).
• Huomattavasti pehmeämpää/hienompaa, kuin perinteiset villakuidut (laadukas alpakan villa ei pistele).
• Perusvärejä 16 + sävyerot (keinovärjäys ei välttämätöntä).
• Ylellisen kevyttä.
• Hylkii likaa ja kosteanakin tuntuu kuivalta (ei juurikaan tarvitse pestä, tarvittaessa kevyt käsipesu ja tuuletus riittää).
• Polyallerginen kuitu, osaltaan alhaisen lanoliinipitoisuutensa (villan luontainen rasva) vuoksi. Myös Suomen allergia- ja astmaliitto suosittelee villa-allergikkoja kokeilemaan alpakanvillaa. 
• Alpakanvillassa on hyvin matala lanoliinipitoisuus (n. 1-3%), jonka ansiosta alpakanvillan pesu vaatii huomattavasti vähemmän vettä ja kemikaaleja, jotta siitä saadaan poistettua kaikki lika ja roskat. Tämän ansiosta villa ei myöskään haise tai ole rasvaisen tuntuinen ja on mukava käsitellä.
• Erittäin kestävää (keskimääräinen tapulin lujuus 50 N/ktex, eli 50 Newtons per kilotex. Kaikki yli 40 N/ktex luokitellaan erittäin kestäväksi 30 N/ktex ollen minimi prosessoinnille). On jopa esitetty alpakkakuidun olevan maailman kestävin villakuitu. Onko tämä puhdas totuus, sitä ei ole vielä täysin tieteellisesti todistettu. Hankkiessasi alpakkaa voit kuitenkin olla varma hankkineesi kestävän tuotteen.
• Alpakanvillaa on vaikea yhdenkään muun tekstiilikuidun päihittää kestävän kehityksen ja eettisyyden kannalta. Alpakka on tekstiilikuituna harvinainen, niiden pito on lähempänä lemmikkieläimen pitoa, kuin tavanomaista tuotantoeläinten pitoa, alpakoita ei teurasteta lihan vuoksi vaan ne saavat elää pitkän elämän ja omistajat panostavat tavallisesti todella paljon eläintensä hyvinvointiin ja terveyteen. Alpakat kuluttavat äärimmäisen vähän vettä ja luonnonvaroja, laidunalueita, sekä sähköä. Villa on kestävää ja erittäin miellyttävää, joten siitä valmistetuilla tuotteilla on tavallisesti erittäin pitkä elinkaari.
• Alpakan villalle on myös ominaista sen kaunis kiilto.

Kauniisti kiiltävää alpakan villaa

Alkuperä

Alpakat ovat lähtöisin Etelä-Amerikasta, Andien vuoristoalueilta, jossa Perun kansat jalostivat sekä alpakan, että laaman jo ennen Inkojen aikakautta. Alpakan tiedetään polveutuvan villistä vikunjasta (bannerikuvassa vikunjalauma), laama taas polveutuu villistä guanakosta ja nämä todellisuudessa toisistaan hyvin erinäköiset ja -kokoiset eläimet onkin jalostettu aivan eri tarkoituksiin. Inkojen imperiumin aikakausi oli alpakoiden huippuaikaa. Paikallinen väestö kutsui alpakan villaa ”Andien kullaksi”, ja täysin perustellusti, sillä villatuotteet ovat olleet paikallisen väestön pääelinkeino ja taidokkaat käsityöt ovat tunnettuja ympäri maailman.

Alpakat ovat vuoristojen tasankoalueiden eläimiä, jonka vuoksi ne ovat erittäin ketteriä, sopeutuvaisia ja viihtyvät korkeilla paikoilla, ohuessa ilmanalassa. Alpakan elimistö on hyvin sopeutunut tulemaan toimeen niukalla ravinnolla ja alpakalle sanotaankin olevan haitallisempaa liikalihavuus, kuin liian niukka ravitsemus. Jotta alpakka voisi hyvin, on sitä ruokittava kuitenkin asianmukaisesti ja laadukkailla rehuilla ja pidettävä se ihanteellisessa lihavuuskunnossa.

Alpakassa ovat säilyneet hyvin alkukantaiset vaistot. Sitä ei ole missään vaiheessa jalostettu suoranaisesti ihmisen lemmikkieläimeksi, vaan alpakan 6000-vuotinen jalostustyö perustuu villan tuotantoon. Kotimaassaan alpakat yleensä kulkevat tiiviissä laumoissa ympäri vuoden vapaina ja 1-3-vuoden välein ne otetaan kiinni ja keritään. Suomessa ja muualla maailmassa alpakat tarhataan pihatto-olosuhteissa ja keritään tavallisesti vuosittain.

Alpakka lauma, Salinas y Aguada Blancan kansallispuistossa, Perussa, vuonna 2008

Alpakan käyttäytyminen

Alpakoiden elekieli ja käytös poikkeavat melko paljon muista tavanomaisista kotieläimistä. Alpakat eivät mm. kerjää ihmiseltä rapsutuksia ja paijausta, kuten useimmat muut ihmisen kanssa tuhansia vuosia eläneet eläinlajit ja itseasiassa tämä käytös puuttuu myös niiden luontaisesta lajityypillisestä laumakäyttäytymisestä. Ne eivät siis rapsuta ja paijaa myöskään toisiaan. Emän (voi olla oma emo tai kuka tahansa lauman emistä) voi toisinaan nähdä nuolevan vastasyntyneen vasan huulia, jolla on tarkoituksena siirtää bakteerikantaa vasan elimistöön, mutta muutoin eivät emot pese tai nuole vasojaan. Kaikesta huolimatta alpakat ovat kuitenkin yksi maailman laumasidonnaisimmista eläinlajeista ja tarvitsevat ehdottomasti riittävän lajitovereista koostuvan lauman ympärilleen ollakseen onnellisia. Alpakoita ei siis suinkaan pidä ymmärtää väärin, sillä ne ovat todella seurallisia, uteliaita ja valtavan vuorovaikuttavia eläimiä ja ihmisen parissa eläminen on niille luontaista. Varoivaisesta ja primitiivisestä luonteestaan huolimatta alpakat eivät siis ole, eivätkä koskaan ole olleet villieläimiä.

Alpakka on selviytynyt luonnonoloissa voimakkaan pakoviettinsä ansiosta. Se väistää myös lähestyvää ihmistä lähes poikkeuksetta ja jos alpakka ei ole tottunut käsittelyyn tai sillä on syystä tai toisesta ihmisestä negatiivinen mielikuva, se voi kokea ihmisen läheisyyden uhkaavana. Alpakat kuitenkin tottuvat melko nopeasti käsittelyyn, kun se toteutetaan eläimen rajoja kunnioittaen ystävällisellä ja kärsivällisellä asenteella ja rauhallisissa tilanteissa. Alpakka ei missään tapauksessa ole äkkipikaisen ihmisen eläin.

Eläimen vaistoja ei voi kitkeä pois, joten todennäköistä on että kokenutkin eläin tulee väistämään ihmisiä aina, mutta käsittelyetäisyydelle päästyään se rauhoittuu ja kulkee luontevasti ihmisen kanssa. Alpakat oppivat tuntemaan omat ihmisensä ja heidän tapansa nopeasti ja pystyvät vaistoamaan heidän tunnetilansa. Ne myös nauttivat yhdessä tekemisestä ja ovat hyvin oppivaisia. Eläimet elävät tässä hetkessä. Jokainen kohtaaminen voi aina olla erilainen riippuen miten ja minkälaisessa tunnetilassa ihminen lähestyy eläintä. Alpakka seuraa hyvin tarkasti ihmisten ja toisten laumatovereidensa keho- ja tunneviestintää ja ne tietävät poikkeuksetta jo saapuessasi, millä mielellä olet ja aiotko ottaa kiinni, vai kohdistatko huomiosi johonkin muuhun asiaan. Näin ne joko väistävät sinua, tai päästävät hyvinkin lähelle. Eläinten viestinnän  ja vuorovaikutuksen tulkitsemista, viestien ja käytöksen syiden ymmärtämistä,  sekä omaa keho- ja tunneviestintää voi harjoitella. Tällöin eteen avautuu täysin uusi, hyvin kiehtova maailma, johon jää helposti koukkuun! Aihe pitää otteessaan, sillä aina riittää uutta opittavaa ja ihmeteltävää ja jokainen eläin ja ihminen on ainutlaatuinen kokonaisuus.

Opettelemalla eläinten koulutuksen perusasiat, voit päästä hyvinkin lähelle eläimiäsi ja saavuttaa suuren luottamuksen lauman keskuudessa. Lisäksi opit paljon myös itsestäsi. Alpakka on loistava vuorovaikutustaitojen kouluttaja; oppimalla vuorovaikutusta alpakan kanssa opit suhtautumaan arvostavasti toiseen osapuoleen, kunnioittamaan omia ja toisen rajoja, sekä kuuntelemaan ja hiljentymään. 

Sylkeminen on luultavasti eräs huomiota herättävin elekielen muoto kaikilla kamelieläinten heimoon kuuluvilla lajeilla, joka voi paisua pelkästä uhkauksesta taisteluun. Sylkemistä tapahtuu lähinnä eläinten keskinäisessä kanssakäymisessä ja harvemmin ihminen omalla toiminnallaan saa alpakan sylkemään itseään.

Koska alpakalla on hyvin voimakas pakovietti, se pyrkii ensin karkuun, mutta kiinni otettaessa ja jännittäessään se ennemmin lamaantuu ja painautuu vasten, kuin päättää puolustautua hyökkäämällä. Jännittävä alpakka saattaa myös painua makuulleen. Tämä ei siis ole alpakan huumoria, vaan makuulle meno on pelkoreaktio. Hyökkääminen ei olisi luonnonoloissa ollut järin viisasta ja karkuun rimpuilu saalistajan jo saadessa tukevan otteen kynsillään, olisi jälki ollut vielä kohtalokkaampaa. Alpakka on melko onneton puolustautumaan vihollisia vastaan, joten vihollisen saatua sen kiinni, se mahdollisuudet ovat vähissä. Alpakat ovat nopeita ja erinomaisia harhauttajia, onhan se niiden paras puolustus. Alpakan luontainen vihollinen on vuorileijona, eli puuma. Vasojen vihollisia ovat myös suuret petolinnut. Mahdollisesti tästä syystä alpakat eivät yleensä pidä päänsä yläpuolella tapahtuvasta liikehdinnästä, eivätkä päähän taputtelusta.

Toisinaan tiineet emät voivat olla herkempiä sylkemään puolustaessaan vatsassa olevaa vasaansa ja omaa terveyttään. Toiset yksilöt ovat myös herkempiä ihmisen tuottamalle henkiselle paineelle kuin toiset, jolloin toisten alttius puolustautumiseen on suurempi. Omia eläimiään on hyvä opetella tuntemaan ja selvittää mistä kiikastaa, mikäli eläinten käytöksessä tapahtuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Sylkemistä tapahtuu siis lähinnä vain kun eläin kokee olonsa uhatuksi, eikä ihmistä kohden sylkeminen yleisesti ole kovin tavallista. Ongelmatilanteissa kannattaa kuitenkin aina rohkeasti kysyä neuvoja!

Myös potkiminen on tyypillistä puolustautumista alpakoilla ja niiden takaosaa onkin syytä varoa, sillä potkut ovat hyvin nopeita. Potkiminen on yleisempää häiriökäyttäytymistä kuin sylkeminen. Jalkojen kosketteluun totuttaminen ja kynsien leikkuuseen opettaminen on oman kokemukseni mukaan alpakan käsittelyn haasteellisimpia tehtäviä. Eläin suojelee jalkojaan tarkkaan. Potkimisen saa myös kitkettyä pois, mutta herkkyyseroja on siinäkin suhteessa paljon. Käsittelyn tulee olla rauhallista ja varmaa, ja oikea-aikainen palkkaaminen on hyvin tärkeässä asemassa. Usein paras palkka on paineen poisto. Eläimen ohjaajan tehtävänä on aina varoittaa muita ympärillä olevia ihmisiä, mikäli alpakalla on taipumusta potkimiseen. Kaikki alpakat eivät suinkaan ole taipuvaisia sen kummemmin potkimiseen kuin sylkemiseenkään ja olemassa on myös hyvin säyseitä yksilöitä, joilla ei koskaan esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä. Toisinaan oriit ovat käytökseltään varmempia ja rauhallisempia. Emillä on yleensä aina enemmän menetettävää ja hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat niiden käytökseen enemmän.

Laumasta erottuvat hyvin nopeasti ne yksilöt, jotka ovat luonteeltaan riittävän säyseitä erilaisiin aktiviteetteihin ja vierailuihin ja tuntuvat nauttivan saamastaan huomiosta ja ihmisten tarjoamista herkuista. Eläimen omaa tilaa tulee kuitenkin aina kunnioittaa ja kulloinenkin kuormitus tulee suhteuttaa eläimen yksilöllisiin voimavaroihin. Pidempijaksoisten aktiviteettien (kuten esim. tapahtumavierailujen) kohdalla tulisi suoda eläimille palautumishetkiä, jossa saavat olla hetken rauhassa ja tehdä tarpeensa.

Omasta mielestäni alpakka on ihmisille vielä melkoinen mysteeri. Sen elekieli on rikas ja sen voimakas riippuvuus laumastaan osoittaa sen olevan erittäin sosiaalinen eläin. Ihminen tulkitsee alpakan käytöksestä helposti vain murto-osan ja loput jää pimentoon. Alpakoiden kohdalla väärinymmärryksien riski ihmisen ja eläimen välillä on erittäin suuri koska alpakka on Suomessa vielä yleisesti suhteellisen tuntematon eläin ja monet hankkivat eläimensä vain lyhyen kokemuksen perusteella. Riittävä tutustuminen eläinlajiin ja niiden käytökseen ennen eläinten hankintaa on siis erittäin suositeltavaa. Näin vältytään mahdollisilta virheellisiltä odotuksilta ja tämä edistää myös eksoottisten ja suloisten alpakoiden elämänlaatua.

Alpakat ovat viehättäviä ja kiehtovia eläimiä ja niihin helposti hullaantuu päätä pahkaa. Suosittelen jokaisen alpakoiden hankintaa harkitsevan kiertelevän useilla alpakkatiloilla ja keräävän aktiivisesti tietoa eläimistä. Milloinkaan ei kannata uskoa pelkästään yhtä totuutta, vaan etsiä tietoa monelta suunnalta ja poimia sitten itselleen sopivimmat neuvot ja tiedonjyvät. Suomessa toimii myös Suomen alpakka- ja laamayhdistys ry, josta kannattaa kysellä lisää Suomen alpakkatiloista.